torstai 19. lokakuuta 2017

Minäkin

Oltiin ehkä nipinnapin yläasteikäisinä yökyläilemässä kaveriporukalla mun luona. Käytiin illalla kaupassa hakemassa evästä. Oven suussa oli kasa miehiä hengailemassa tölkkeineen. Meidän kävellessä ohi ulos kaupasta yksi heistä ihan muuten vaan läimäisee mua perseelle ja nauraa päälle. En enää edes muista miten mä tai mun kaverit siihen reagoitiin, mutta siitä voin olla varma että aika vimmatun nopeasti mentiin takaisin kotiin.


Mä en ole koskaan ajatellut kokeneeni sen kummemmin seksuaalista häirintää, ainakaan samalla tavoilla kuin monet muut. Mutta munkin perään on huudeltu. Mäkin olen saanut kuulla häiritseviä kommentteja, pyyntöjä ja ehdotuksia. Mäkin olen iltamyöhällä juossut metrolta kotiin, ihan siltä varalta jos se tyyppi sadan metrin päässä seuraisikin mua. 

Mäkin olen saanut osakseni seksuaalista häirintää. En ole kuitenkaan ikinä pitänyt sitä minään. Mun kimppuun ei ole koskaan käyty, mulle ei ole lähetelty kuvia, en ole joutunut koskaan oikeasti pelkäämään. Onneksi.

Nyt kun mä ajattelen tätä, niin onhan siinä silti jotain pielessä, etten ole koskaan pitänyt kokemaani yhtään minään. Se vaan nyt kuuluu asiaan, että nuoren naisen pitää olla varuillaan kulkiessaan yksin pimeällä. Se vaan nyt kuuluu asiaan, että kaupungilla on humalaisia ukkoja joiden kommentteihin ei pidä pitää huomiota. Se vaan nyt kuuluu asiaan, että niitä kommentteja silti tulee. 

Mä olen aina vaan pitänyt itseäni niin onnekkaana siitä, ettei mulle ole tapahtunut mitään suurempaa. Että mun kokemukset on vaan arkipäivää. Ja samalla ollut aina tietoinen, että joku päivä en ehkä olisikaan yhtä onnekas.


Mä en yleensä lähde mihinkään internetiä kiertäviin ketjujuttuihin mukaan. Mutta tämä herätti mutkin ajattelemaan, miten munkin alitajuntaan on jotenkin juurtunut se oletusarvo, että naiseuteen vaan kuuluu se, että joku tulee ahdistelemaan sua. Mutta kun ei se mene niin. Sen ei pidä mennä niin. Toivottavasti joskus se ei enää mene niin.

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

perjantai 13. lokakuuta 2017

Onnen epäonnenpäivä

Tänään koulun jälkeen tuli bloggaajalle mitä parhain toteamus mieleen: täällä on hyvä sää, aurinko paistaa ja lämpötilaakin voi kutsua jopa, no, lämpimäksi. Kaiken lisäksi mulla oli uudet, ihanat vaatteet yllä ja aamulla olin ehtinyt meikkaamaankin. Nyt on pakko päästä kuvailemaan.

Parit pikasuunnitelmat ja viestienvaihtelut myöhemmin oltiin sovittu Revontulipalo-blogin Lindan kanssa treffit. Ei oltu koskaan nähty ennen, ainoastaan juteltu jonkin verran, mutta kyllä mä jo etukäteen tiesin että me tultaisiin hyvin toimeen. Enkä mä väärässä ollutkaan: meillä oli alusta asti tosi mukavaa (ainakin mun mielestä, toivottavasti??? :D) ja jutun lähtiessä paremmin rullailemaan fiilis vaan parani.


Suunnattiin Tervasaareen kuvailemaan. Mä en ollut tänä syksynä ottanut vielä ainuttakaan ruskakuvaa, joten Tervis oli asukuvien ottamisen ohella siihenkin aivan mahtava paikka. Ja olihan siellä nyt kaunista, upean keltaiset puut, meri ja Helsinki sen takana. Vähän siinä kerkesi merituulessa tulla ilman takkia kylmä, mutta onneksi saatiin tosi hyviä kuvia (eli onneksi oli superhyvä kuvaaja!).


Saatiin kumpainenkin ihan hyvä määrä kuvia räpsitty, aivan kuten saattoi olettaakin! Kohdalle osui myös varsin kuvauksellinen varis, josta oon ihan varma että se oikeasti poseerasi mulle jopa kahdesti! Ensin se käveli tuota kaidetta pitkin rauhallisesti suoraan mua kohti, seisoskeli hieman, käänteli päätään ja lähti lentoon. Myöhemmin hän oli toisessa paikassa taas jo pyrähtämässä ilmaan, muta kun huomasi mun kuvaavan, hän palasi takaisin maahan, antoi mun ottaa parit otokset ja lennähti pois vasta, kun mä olin lopettanut. Siis ihan mahtava yksilö, päivän piristys! What can I say, jotkut vaan osaa ;)


Ihan puolivahingossa päädyttiin sitten Lindan kanssa taas muumikahvilaan, ja oli se kuuma kaakao ihan yhtä herkullista, aivan täydellistä saaressa palelemisen jälkeen. Siinä me sitten istuskeltiin ja höpöteltiin melkein kolme tuntia, ja lähdettiin vasta kun meitä varovasti alettiin jo häätelemään. Luonnollisesti myös blogijutuista riitti puhuttavaa, pysykää vaan kuulolla siellä!

Tästä perjantai kolmannestatoista tuli lopulta paljon ihanampi kuin mitä edeltäneet kaatosadepäivät, tällaiset ex tempore -suunnitelmat ovat vaan mitä parhaimpia. Nyt on edessä kiireinen viikonloppu ja viikon koulurutistus ennen pientä breikkiä, miten voi syksy oikeasti olla jo niin pitkällä, että syyslomaset alkavat kolkuttelemaan kouluissa oville, ei vaan mun päähän mahdu! Mutta sitä ennen on vielä hommia jotka kovasti painaa päälle. Ja toivottavasti ehtisin myös enemmän taas blogijuttujakin tekemään, mulla olisi nimittäin niin paljon kaikkea mielessä mitä haluaisin teille täällä höpötellä, mutta aika tuntuu käyvän vaan aivan liian vähiin! 


Asukuvia on tulossa piakkoin, sen voin kuitenkin sanoa. Ja käykää nyt kaikki ihmeessä kurkkaamassa Lindan blogi ellette ole jo, mä ainakin olen aivan rakastunut, superihana blogi jonka takana on aivan superihana ihminen ♥ Mutta nyt öitä ja hyvää viikonloppua kaikille!

Seuraa FacebookissaInstagramissa (sannalovesfood), YouTubessaAsk.fm:ssä ja Snapchatissa (sannapannari)!

keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Tänään on hyvä päivä

Se oli mun ajatus tänä aamuna. Herätyskello soi (mulle) ihan liian aikaisin ja koko päivä on mennyt ihan omanlaisessaan väsymyksessä, mutta silti. Mulla oli mielessä valmis meikkilook, jonka tahdoin toteuttaa, yksinkertaiset rajaukset ja tummat kulmat. Siinä peilin edessä seisoessa kuitenkin tuijottelin naamaani ja tajusin, että tää voisi ihan yhtä hyvin olla meikitön päivä. Mulla oli kiire, enkä olisi muutenkaan oikeasti ehtinyt meikata myöhästymättä, mutta muutenkin tuli vaan sellainen fiilis. 

Lähdettiin aamusta heti Hulluille Päiville, joka on mulle siis vuoden parhaita juttuja joulun, pääsiäisen ja synttäreiden jälkeen. Itiksessä oli aamukymmeneltä vielä mukavan väljää, ja vaikka ei vielä ihan hirveästi tavaraa tarttunut mukaan, on Hullut Päivät jo itsessään mulla niin äärimmäisen mieltänostattava juttu, että jo Stockalle kävellessä mun teki vaan mieli hyppelehtiä innostuksissani. Onneksi myyntiin on tulossa vielä paljon mahtavia tuotteita, ja mulla on hyvät tekosyyt käydä joka päivä kurkkaamassa tilanteet.

Illalla fiilis nälän ja väsymyksen kasvaessa vähän laski, ja äärimmäiset vitutukset iski päälle, kun jouduin missaamaan Marco Hietalan nimmarointisessiot sen takia, että voisin istuskella tyhjänpanttina töissä parin sadan metrin päässä. Mutta toi aamun fiilis ei pohjimmiltaan kadonnut mihinkään. Melkein mistä tahansa päivästä voi omalla ajatusmallillaan tehdä hyvän. Ja mulla oli tänään hyvä päivä.


Seuraa FacebookissaInstagramissa (sannalovesfood), YouTubessaAsk.fm:ssä ja Snapchatissa (sannapannari)!

maanantai 9. lokakuuta 2017

VIHDOINKIN MUUMI-KAHVILASSA


Voitteko uskoa, että lähes kahden samassa kaupungissa elelyn ja reilun kuukauden aivan naapurissa asumisen jälkeen mä vasta eilen kävin ensimmäistä kertaa Muumi-kahvilassa? Eilen aamulla (jommallakummalla puolen puoltapäivää ainakin) Julia soitti mulle ja pyysi aamiaistreffeille, ja mä oon niin iloinen että vihdoinkin kekkasin tilaisuuden tulleen Mumin Kaffessa piipahtamiselle.

Luulisi, että tässä vaiheessa muumikahvila olisi kaikille tuttu käsite: kaakaota ja piirakoita Pikku Myy -astioista tarjottuna, Muumilaakson kartta ja Haisuli keinumassa, äärimmäisen lapsiystävällinen miljöö ja kaikin puolin hyvä ilmapiiri. Henkilökunta oli ystävällistä ja ylitsepursuavan muumiuden keskellä oli hyvä olla.


Ja se kaakao. Voi että uskokaa mua kun sanon että oli hyvää kaakaota! Mä olen ottanut viime vuosina tavaksi kokeilla eri kuppiloiden kaakaoita ja aivan liian usein joutunut toteamaan, ettei mistään tunnu saavan oikeasti hyvää kaakaota. Onneksi tässäkin saatiin vihdoin poikkeus jo säännöksi muodostuneeseen kurjuuteen. Se oli juuri täydellisen makeaa ja suklaista ja herkullista. Eikä se Pikku Myyn kuva siinäkän haitannut.

Ihan tosi pian pitää tehdä toinen vierailu muumikahvilaan, ihan vaan kaakaon takia. Ja jotenkin on vaan ihana ajatus istua ikkunan vieressä katselemassa sateista ulkoilmaa tai vaikka kerrankin opiskelemassa jotain mikä olisi pitänyt jo opiskella. Muumikahvilassa on vaan sitä jotain. <3

Seuraa FacebookissaInstagramissa (sannalovesfood), YouTubessaAsk.fm:ssä ja Snapchatissa (sannapannari)!

torstai 5. lokakuuta 2017

FUKSISEIKKAILU 2017



The one and only, Fuksiseikkailu. Helsingin kiertämistä, itsensä haastamista, vakavaa taktikointia, suunnitelmallisuutta ja lahjontaa. Päästiin soittamaan nokkahuilua (parasta ikinä!), luomaan uusi kansallishymni Suomelle sekä hyppäämään pallomereen (toiseks parasta ikinä!). Meidän joukkueen nimi oli Lasten mehuhetki, ja luonnollisesti oltiin teemaan sopivasti pukeutuneita ja tarjoiltiin rasteilla mitäpä muutakaan kuin mehua ja keksejä! Päästiin vähän myöhään liikkeelle, eikä keritty käydä kuin seitsemällä rastilla, mutta oli ihan superhauskaa ja muutenkin ihan parasta! Ja kaiken lisäksi sain taas pukeutua mun maailman parhaimpaan Yoshi-pukuun, se on vaan niin mukava ja rento ja chilli ja ihana! Nyt on hassu fiilis kun sekä fuksiseikkailu että fuksiaiset ovat takana eikä oikein tiedä mitä seuraavaksi odottaa, kun ekat sitsitkin menee multa ohi!

Mua ärsyttää kauheasti, kun blogi on tässä kaiken ohella vähän unohtunut. Mutta nyt mulla on koko loppuviikko ihan vapaata kaikesta muusta ylimääräisestä, ja mä meinaan käyttää sen oikeasti hyödyksi sekä opiskelun että bloggailun suhteen! Joten ensi kertaan kamut ♥

Seuraa FacebookissaInstagramissa (sannalovesfood), YouTubessaAsk.fm:ssä ja Snapchatissa (sannapannari)!

torstai 28. syyskuuta 2017

UUSI COVER JA UUSI FACEBOOK-SIVU

VIHDOINKIN! Tätä päivää olen odottanut ja vihdoin se on täällä: musameitsi is back! Vaikka viime vuosina blogi on ollut mulla kaikista aktiivisimmillaan ja tähän olen kaikista eniten paneutunut, on musa aina ollut mulle se ykkösjuttu ja tulee aina olemaan. Aikoinaan olin juuri YouTuben saralla huomattavasti nykyistä aktiivisempi: latailin sinne niin omia biisejä kuin covereitakin aina silloin tällöin, kunnes jossain välissä se ikävä kyllä vähän vaan niin kuin jäi. Mutta onneksi nyt on asiaan tullut muutos.


Tänään latasin siis pitkästä aikaa uuden coverin, biisistä I Hate U I Love U. Kaikki jotka mut tuntee varmasti tässä vaiheessa ihmettelee biisivalintaa, mä olen nimittäin karttanut kaukaa kaikenlaisia nykypoppihittibiisejä. Tätä kappaletta soittelin itse asiassa piano-oppilaani kanssa, ja tykästyin. Heitin kehiin vähän omat twistini, vaihdoin mollin duurin ja jätin ylimääräiset krumeluurit pois ja tällainen siitä tuli. Tämän videon olen itse asiassa kuvannut jo keväällä, ja herranjestas nyt kun kuuntelen niin toi mun aksentti on ihan kauhea, haha! Katsotaan oisko seuraavalla kerralla vähän siedettävämpi. Mulla on nimittäin toinen coveri jo odottamassa, kesältä sekin tosin, ja kuten Snapissa eilen vähän jo juoruilinkin, aloin vihdoin eilen taas tehdä uutta biisiä! Oon siitäkin niin innoissani, ja pääsin niin hyvin vauhtiin, että aloin tänään jo raapustella toista kasaan. Tää on sitä mitä mä oikeasti kaikista eniten rakastan tehdä, ja on maailman paras fiilis taas saada jotain aikaiseksi.


Tän mun tubekanavan aktivoitumisen tueksi olen nyt myös luonut uuden Facebook-sivun ihan näille mun musajutuille, jonne tulee kaikki uudet coverit ja omat biisit ilmestymään, kaikenlaista ekstramatskua tietenkään unohtamatta. Joten nyt kaikki menkää seuraamaan tätä mun Youtube-kanavaa ellette oo jo sekä heittäkää Facebookiin tykkäys, tästä tää nousukiito taas lähtee! Ja hei ihan mahtava olisi kuulla, mitä biisejä haluaisitte mun vetävän. Yritän nyt myös vähän astua comfortzoneni ulkopuolelle, ja oikeasti voisin ottaa haasteen vastaan ja vetää seuraavaksi jonkun ihan erilaisen biisin ja tehdä sille taas pieniä luovuudenpuuskia. Mutta joo, ei mulla tässä kai muuta, seurailkaa seurailkaa seurailkaa ja kertokaa mitä tykkäätte!

Seuraa blogia Facebookissa, UUTTA FACEBOOK-SIVUAInstagramissa (sannalovesfood), YouTubessaAsk.fm:ssä ja Snapchatissa (sannapannari)!

sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Elämä on rankkaa ja leffat vie mennessään

Mulla on ollut niin kiireinen viikko, että blogi on taas ihan vahingossa jäänyt vähän hunningolle. Vapaahetkinäni oon sitten taas ollut niin väsynyt, että helposti oon jäänyt vaan Netflixin eteen. Mut hei älkää huoliko, mulla on kauheasti kuitenkin ideoita kunhan vaan saan aikaa ja energiaa niiden toteuttamiseksi!


Tällä viikolla mulla on ollut yksi katastrofaalinen työvuoro ja yksi vaan aivan liian pitkä työvuoro. Perjantaina puolestaan vietettiin meidän fuksiaisia, joka oli ihan parasta. Päästiin taas revittelemään ja pitämään hauskaa, ja ihan oikeasti pärjättiinkin rastien tehtävissä. Ja tietenkin pääsin jatkamaan olympialaisissa alkanutta voittoputkea, haha! Meillä oli myös ihan parhaat jatkot, jossa minäkin nollapilkkuseiskavitosen vesipulloineni viihdyin Shakiroiden ja Gimmeleiden saattelemana. Seuraavia taas odotellessa, oli oikeasti kyllä hauskaa!

Muutto on taas hippusen edistynyt, tänään sain tänne roudattua muun muassa kasan leffoja ja upouuden dvd-soittimen, loput Twilightit ja Potterini sekä kitarani ja äänityskamani. Nyt on pyörimässä Pitch Perfect, joka on ehdottomasti yksi niistä leffoista, minkä jaksan aina katsoa uudestaan ja uudestaan. Mutta nyt mä syön ja katson leffan loppuun ja painun nukkumaan, palaillaan enempi taas joku toinen päivä ihanat! ♥

Seuraa FacebookissaInstagramissa (sannalovesfood), YouTubessaAsk.fm:ssä ja Snapchatissa (sannapannari)!

(ja wii vuoden sadas postaus! ehkä tähän olis voinut keksiä jotain kunnollisempaa, ehkä seuraavaksi sitten;) )

lauantai 16. syyskuuta 2017

Rakastan...


Hitaita arkiaamuja. Sellaisia kun herää auringonpaisteeseen kunnon yöunien jälkeen ja ihan rauhassa voi loikoilla, tehdä aamutoimet, syödä ja meikkailla, ja sen jälkeen lähteä hyvillä mielin kouluun tai töihin. Päivä lähtee vaan niin paremmin käyntiin ja kaikki on kivempaa hyvän aamun jäljiltä, nyt mä vasta olen sen todella tajunnut. Onnea on elämä, jossa aikaisimmat koulupäivät alkavat kymmeneltä ja matkaan ei kulu tuntia!

Aurinkoisia alkusyksyn päiviä, kun koko maailma näyttää kauniilta ja kutsuvalta, ulkona voi kävellä ilman takkia ja fiilis on muutenkin mitä mainioin. Eikä pieni tihkusadekaan haittaa, jos kuitenkin on lämmintä eikä mikään kiire minnekään.

Mun uutta kotia. Mulla on sisustaminen ja kalustaminen erittäin hyvällä mallilla, kaapit täynnä ruokaa ja paikka kaikelle. Oon päässyt toteuttamaan omaa tyyliäni käyttämättä kuitenkaan paljoa rahaa, ja mä rakastan sitä miltä mun luona näyttää. Vielä viimeiset silaukset pitää saada kuntoon, ja voin vihdoin esitellä sitä sitten tarkemmin teillekin. En malta odottaa! <3


Helsinkiä. Tää Helsingin keskusta upeine vanhoine rakennuksineen on aivan ihana, ja nyt etenkin Lontoo-kesän jälkeen sitä osaa katsoa ja ihailla ihan uusin silmin. Kauniit keltaiset talot ja merenranta auringonlaskun aikaan, mä olen niin onnellinen että saan pyöriä näillä nurkilla joka päivä. 

Hyvää musiikkia. Tänä aamuna töihin matkatessani tuli Spotifyssä vastaan Nightwishin The Islander, ja siinä hetkessä oli pakko vaan laittaa volyymit kovemmalle, pistää silmät kiinni ja vaan nauttia. En olisi kymmenen vuotta sitten uskonut, miten rakastunut tähän biisiin olisin, mutta onhan se nyt vaan täydellinen. Tätä aamua piristi myös Smells Like Teen Spirit ja Tiisun Virtaset, ne ovat myös sellaisia taattuja hyvän fiiliksen biisejä, vaikka ei ehkä suoranaisesti sellaisia olekaan. Mutta se on mulla vaan sellaisia, joiden kohdalla haluaa laittaa kovemmalle ja vaan fiilistellä. Musa on parasta, ja hyvä musa vielä parempaa.

Tummia huulipunia. Tää ei varmaan tosin tule kenellekään mun blogia lukeneelle yllätyksenä, haha! Kesällä mulla vaan teki enemmän mieli käyttää kaikkia ihania nudeja ja neutraaleja sävyjä, mutta nyt mun silmät iskeytyy yhä useammin niihin kaikista ihanimpiin tummanpunaisiin, sekä tietysti välillä mun luottoliilaan ja -laivastonsiniseen, jotka tuo oman lisänsä muuten yksinkertaiseen meikkiin juuri täydellisesti. Eilen kävin taas vierailulla Essencen hyllyllä, ja vihdoinkin mukaan tarttui paljon puhuttu Matt, Matt, Matt -huulipuna, joka ehdottomasti pitää ottaa pian testiin!


Ihan tätä kaikkea just nyt. Uutta yliopistoelämää, uusia ihmisiä, uutta arkea ja uusia rutiineja. Mun uusi elämä, jos näin radikaalisti haluaa sanoa, on lähtenyt tosi hyvin rullailemaan, vaikka tietysti se itse opiskelu tuottaakin välillä hienoisesti tuskaa ja ahdistusta. Mutta jos tunnollisesti tässä yrittäisi jaksaa tehdä läksyt ajallaan ja tiskata ainakin melkein joka päivä, niin siitä on musta aika hyvä lähteä.

Jakakaa tekin rakkauttanne ja hyvää mieltänne kommenteissa, miltä teidän listat näyttäisivät? ♥

Kuvat ovat viime syksyltä ja siitä asti odottaneet ihan tämän postauksen julkaisua, ihan hullua miten näinkin lyhyessä ajassa muuttuu. Omasta mielestäni oon ainakin ihan erinäköinen näissä kuvissa!

Seuraa FacebookissaInstagramissa (sannalovesfood), YouTubessaAsk.fm:ssä ja Snapchatissa (sannapannari)!

torstai 14. syyskuuta 2017

Viisi viikkoa kotona | Au pair -postaus


Tänään tulee viisi viikkoa siitä, kun tulin lopullisesti Lontoosta kotiin. Ehkä ytimekkäämpi otsikko olisi ollut "kuukausi kotona", mutta toi kuukausi tuli tosiaan sunnuntaina täyteen, enkä mä tietenkään silloin tätä tajunnut tai ehtinyt kirjoittaa. Mutta näin viiden viikon kotonaolon jälkeen, mikä on fiilis?


Totuus on, että mä en kaipaa Lontooseen lainkaan. Mä en ajattele au pair -arkea tai mun perhettä kaivaten, enkä itke kaupungin katujen ja puistojen perään. Totta kai mä nautin Lontoo-kesästä ihan suunnattomasti, mutta yhtä paljon, ellen enemmänkin, olen nauttinut kotona olemisesta. Toki nämä viisi viikkoa ovat olleetkin yksiä mun elämäni tapahtumarikkaimmista ja mullistavimmista, kun lyhyen ajan sisällä olen aloittanut opiskelut ihan uudenlaisessa ympäristössä, uusien ihmisten ja uusien toimintatapojen keskellä, sekä muuttanut ensimmäistä kertaa omaan kotiin, sisustanut ja sopeutunut yksinelämiseen. 


 Mun lähdön jälkeen olen parit viestit vaihtanut perheen äidin kanssa paluuni aikoihin, ja perheen vanhimmalta lapselta olen yhden (maailman suloisimman) viestin saanut, parin selfien kera. Muuten emme tosiaan ole pahemmin yhteyksissä olleet, enkä heidän luokse takaisin ole kaivannut. Näin jälkikäteen on helppo ajatella niitä asioita, mitkä arjessa ärsytti, ja olla onnellinen että se aika aupairiutta työnä on ohi, nimittäin niin kuin aiemmin olen sanonutkin, on se työnä hyvin raskasta.


Kotiin palattuani, ja varsinkin muuton ja koulun alun myötä keskustassa paljon enemmän aikaa vietettyäni olen rakastunut Helsinkiin aivan uudestaan. Siinä missä kesän aikana katselin Lontoota suurien sydänsilmälasien läpi ja miten ihastuin siihen paikkaan täydellä sydämelläni, on nuo samat fiilikset tulleet ainakin tuplaten oman kotikaupunkini suhteen. Toki mä edelleen rakastan Lontoota ja se on mun ulkomaisten lempikaupunkien kirkkaassa kärjessä, ja vaikka kaipaan Lontoon maisemia ja kauppoja ja katuja ja elämää, ei mua harmita ettei se ole mulla enää kädenulottuvilla. Lontooseen tulen palaamaan vielä monta kertaa tämän elämän aikana, sen tiedän varmaksi. Ja tätä kirjoittaessa alan kaivata sinne taas enemmän. Mutta just nyt Helsinki tuntuu juuri oikealta paikalta olla. ♥

Outfit detailsit edellisessä postauksessa!

Seuraa FacebookissaInstagramissa (sannalovesfood), YouTubessaAsk.fm:ssä ja Snapchatissa (sannapannari)!

keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Parasta syksyssä on viininpunainen


Niin kuin eilisessä postauksessa mainitsinkin, meillä oli maanantaina ihan parhaat asukuvailusessiot Marian kanssa. Aurinko paistoi ja kamera räpsyi ja meillä oli superhauskaa! Onneksi on näköjään uusista koulukavereistakin löytynyt yksi uusi vakkarikuvaaja, haha!

Mä olen ollut ihan rakastunut tähän mekkoon siitä asti, kun sen vuosi sitten ostin Rodoksen reissullamme. Tosin kesällä se oli mulla Lontoossa mukana, jossa kolmen kuukauden aikana käytin sitä ehkä kaksi kertaa. Mutta tiedättekö kun ei tämä ole sellainen väri ja malli joka kesällä iskisi! Kesällä pitää olla vaaleita ja kirkkaita värejä ja hulmuavia helmoja. Mutta syksyyn tämä on täydellinen.


Tässä asussa oli vaan niin hyvä fiilis. Mun lempparisyysmekko, jossa on ihana avoin selkä ja maailman mukavin olla, paksut mustat leggarit ja maailman parhaat kissa-Vansit, jotka mun mielestä sopivat tähän asuun kuin noh, nenä päähän. Vielä syksyn ensimmäiset viininpunaiset huulet, tämä on sitä kaikista minuinta tyyliä. Tämän näköisenä on hyvä olla. 

Mekko Stradivarius / Neuletakki Billabong / Kengät Vans / Huulet Korres Intense Colour Lipstick sävyssä 58 Wine Red, pohjalla Nyxin aivan mahtava Slide On, Glide On, Stay On & Definitely A Turn On Waterproof, Extreme Color Lip Liner (This lip liner is so good, the name had to be this long) -huultenrajauskynä, jonka nimi oli vaan pakko kirjoittaa kokonaisuudessaan! Ai niin ja sävyssä 06 Nebula


Oi että kuinka tätä mekkoa rakastankaan varsinkin tähän vuodenaikaan, tulikohan se jo tarpeeksi selvästi ilmaistua? Oon odottanut sitä, että pääsen sen teille täällä esittelemään siitä asti, kun sen ostin, ja nyt oli vihdoinkin sen aika! Ja kuten tulikin mainittua, meillä oli aika onnistunut kuvausreissu, joka tarkoittaa että näitä kuvia on varastossa vielä paljon. Eli saatte nauttia tuon kuvaussession tuotannosta vielä hetken jos toisenkin haha!


Tänään oon muun muassa saanut vihdoinkin verhot ikkunaan, ja voin vihdoinkin täysin häpeilemättä tanssia ja heilua alkkareissani niin kuin kuka tahansa omassa kodissaan haluaa. Tein avokadopastaa ja katsoin Idolsia, ja vitsi miten ihania tyyppejä siellä oli kisaamassa (ja vitsi millainen legenda tuosta Antti Tuisku -fanitytöstä tuleekaan!). Ja arvatkaa mitä oli seuraavaksi suunnitelmissa? Mäpä taidan tänään mennä kerrankin aikaisin nukkumaan, eli hyvää yötä ja ihanaa torstaita teille kaikille, milloin ikinä missä ikinä tätä luettekaan! ♥

Seuraa FacebookissaInstagramissa (sannalovesfood), YouTubessaAsk.fm:ssä ja Snapchatissa (sannapannari)!