Ihan huomaamatta on maailma muuttunut oranssinpunaisenkeltaiseksi. Yöllä meinaa olla pakkasta, mutta eilenkin oli auringossa niin ihanan lämmin ihan ilman takkiakin, kun oltiin metsissä kiertelemässä ja kuvailemassa. Vähän kyllä oli ärsyttävää kuvailla, kun osa puista oli jo melkein ruskean lehdettömiä ja osa vielä ihan vihreitä. Mutta oli siellä onneksi aika kaunista, ja aurinkoista. Viime päivinä on ollut jollain tavalla todella inspiroitunut olo. Olen kuunnellut paljon Anssi Kelaa ja havainnut ihan uusia asioita tutuistakin biiseistä. Olen rakastunut näihin Anttilan konkka-aleista napattuihin ihaniin Nyxiin huulikriimeihin. Uusi kaulahuivini on ollut pelastus ja pitänyt lämpimänä. Olen tehnyt viime päivinä kovasti töitä ja huomenna taas jatkuu, ja viikonloppu tuntuu taas ihan viikonlopulta! On ollut vähän ikävä tätä, että päivisin tekee jotain oikeasti hyödyllistä ja sitten vapaalla voi olla ihan oikeasti vapaalla, viime kuukausina ei se vapaa ole enää oikein tuntunut mitenkään erityiseltä. Ja näin nuorena työelämän noviisina sitä välillä unohtaa, että näistä töistä saa ihan oikeasti rahaa! Joten vaikka on ollut oikeasti todella kivaa töissä ja itseensäkin on voinut olla tyytyväinen, kyllä sekin mieltä lämmittää kun tietää, että parin viikon päästä tulee tilille varmasti taas täytettä.
Eilen kävin taas pitkästä aikaa kirkossakin. Oli siinäkin hieno tunnelma, kun kirkosta laitettiin kaikki valot pois, ja vain kynttilät loistivat, kun aurinko laski ikkunan takana. Samalla mieli alkoi suunnittelemaan yhden ihanan pikkuneidin tulevia yksivuotissyntymäpäiviä, ja miten ehkä joku päivä pääsisin viemään hänetkin kirkkoon kokeman tuon saman taian. Tänä aamuna me käytiin Hakaniemen markkinoilla, kierreltiin ja ostettiin kenkiä. Tultiin hautausmaan kautta kotiin tekemään lihapullia ja katselemaan vuosikymmenten edestä valokuvia. Elämä on joskus ihan mukavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti